google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

MANIC MONDAY

Noniin, maanantai on täällä taas. Masentavamman siitä tekee se, että minun ei edes pitäisi olla töissä. Mutta täällä jahdataan tavoitteita, jotka ovat syksyn tultua ja lasten sairastelun alettua tällä kertaa päässeet vähän karkaamaan. Noh, toivottavasti tämä maanantai on sen arvoinen ja muutaman viikon päästä palkkapussi kiittää bonuksesta! Pienen osan siitä voisi ehkä käyttää vaikka uusiin valkoisiin Consseihin vanhojen sanottua lopulta sopimuksensa irti (jep, se on sukka mikä tuolta rakosesta pilkistää ;)


Puuhailin eilen keittiöntuolien kimpussa myöhään iltaan - lopputuloksena yksi valmis tuoli. Huh! Homman laajuus pääsi yllättämään. Mutta kivalta se näyttää! Ei
Missään nimessä ammattimaiselta, mutta ajatellen, että nykyisessä kuosissaan tuolit kelpaavat lähinnä roskalavalle olen very happy. En kyllä tiedä, että miten ihmeessä ehdimme saada ne valmiiksi esikoisen synttäreille, joita siis juhlitaan ensi lauantaina. Projektit on hyvä aloittaa ajoissa on minulle ajoittain tuntematon käsite... Ehkä sen tähden joudummekin ajoittain turvautumaan lapsityövoimaan ;)


Muuten olen synttäreiden suhteen hyvässä vaiheessa. Kaikki tilpehöörit on hankittuna ja eilen askartelin kakun koristeet. Check. Ja printtasin templaatin (tuo ei varmaankaan ollut suomenkielinen sana, mutta antaa olla) pieniä aarrearkkuja varten - hyvä alku sekin, puolirasti siitäkin hyvästä ;) Onneksi perjantai on vapaa! Jospa sitä sitten heittäytyisi tuolien kimppuun oikein hampaat irvessä?

(Nämä koristeet näpertelin ihan omin kätösin, tosin lapsityövoima oli jälleen valjastettuna puoliksi apuun esikoisen viihdyttäessä nuorimmaista duplojen parissa, sillä oli huomattavasti näppärämpää, että Omppu tuhosi isoveljen rakentamia torneja kuin että pirullisesti hihittäen repi alas äidin vaivalla tuhertamia kirjaimia - moninkertainen lisääntyminen alkaa lopulta antaa jotain hyötyä takaisin ;)


Mikä siinä onkin, että nämä maanantait pääsevät aina yllättämään? Viikonloppuna piti ehtiä ja tehdä vaikka mitä ja sitten se onkin jo ohitse... Toisaalta taas tavoite on sekin, ja ehkä monia muita tärkeämpi, että arjen kanssa taistoon käy hyväntuulinen ja levännyt perhe. Kummasti sitä nytkin hymyilyttää, kun katsoo näitä kännykkäkuvia tomerista ja nauravista lapsukaisista viikonlopun puuhissa. Kuten esim. keskimmäisestä, joka tärkeänä halusi kuvan omasta "disain ängli böötsistä" (oma design on siis kultainen väri, of course), jonka sai poskeaan koristamaan.


Kirpeän syksyistä viikkoa! Loppuun vielä päivän asu.

Vähän boheemimpaa tänään. Savannahin sifonkinen jakku on aika hauska minusta!

P.S. Jos sinä nyt muistelet minun lauantaina luvanneen jäsennellympiä ajatuksia, niin vetoan siihen, että lupasin niitä eiliselle. Hah! Tänään pidätän siis täydet oikeudet tähän sillisalaattiin, jota tarjoilin teille puhtaasti Manic Monday-hengessä ;)

lauantai 28. syyskuuta 2013

CITY LIFE - OUR STYLE

Vaikka me hakeudummekin lasten kanssa luontoon liikkumaan aina kun vain mahdollista, niin vastapainoksi viihdymme kyllä täällä kaupungissakin. Minusta on ihanaa laittaa vähän kivempaa (lasten mukaan "kaupunkivaatetta" ;) päälle ja lähteä vähän shoppailemaan - mikä meidän tapauksessamme tietää yleensä kirpputorikierrosta :D Eilen kävimme shoppaamassa pienten poikien kanssa vähän juttusia isoveljen synttäreille ja tänään kävimme perhetapahtumassa paikallisella nuorisoseurantalolla ihmettelemässä mm. sirkusta ja paloautoja sekä kirpputorikierroksella etsimässä tuoleja ja taidetta - löytämättä kumpaakaan. Jälkimmäisestä oli vähän sapettunut olo. Mutta toisaalta taas olen viime aikoina tehnyt niin hyviä löytöjä, että sietäähän sitä välillä olla epäonninenkin... Tai ei ;)

Kotiovelta astuessa olemme heti tämän oman pienen kaupunkimme ytimessä ja kyllä se vaan on niin mahtavaa, kun kaupungille lähteminen on niin megasuperhelppoa. Ei mitään autoon pakkaamista ja parkkipaikan etsintää - ainoastaan pienin vaunuihin/rattaisiin ja menoksi!

Sain sähköpostin, jossa pyydettiin entisestä blogista tuttuja asukuvia poikien pukeutumisesta, joten tämä postaus on nyt pyhitetty niille :) Hope you like it!

Nopulla yllä Little House of Commonsin parka, Name Itin tähtipipo, Burberryn kaulahuivi, second hand farkut, joiden merkistä ei niin tietoa ja Bisgaardin "maiharit".

Little House of Commons on uusin rakkauteni lastenvaaterintamalla. Isompien poikien tyyli on just niin sitä! Tosin järkytys seurasi heti samantien, kun merkin löysin - vaikuttaisi siltä, että Nelly ei enää myy lastenvaatteita ja Little House of Commons oli juurikin heidän oma merkkinsä. Byyh! Yleisesti ottaen ostan lastenvaatteita uutena aika vähän, pienimmälle vähiten ja isoimmille eniten. Johtuen täysin tarjonnasta - käytettynä on vaikeampi löytää vaatetta vanhemmille pojille. Samasta syystä olen merkkien suhteen aika kaikkiruokainen, mutta ne uudet vaatteet, joita ostan, ostan yleensä aina samoilta valmistajilta: PO.P, Lindex, me&i, Pomp de Lux taitavat olla suosituimpien kärki.

Ainakin aiemmassa blogissani kertoilin pitkät pätkät lasteni tyylistä. Hah, joku voi nyt ajatella, että voi tuota sekopäätä, mutta mulle on tärkeätä, että lapseni saavat ilmentää vaatteillaan omaa persoonallisuuttaan ja omaa makuaan. He osallistuvat paljon omiin vaatehankintoihinsa ikänsä mahdollistamalla tavalla ja täytyy sanoa, että yhä vähemmän ja vähemmän niitä huteja noilta isommilta tulee. Ikinä en ole kieltänyt heitä ostamasta mitään, mutta ohjannut kyllä ja esim. tarjonnut muutamaa vaihtoehtoa, josta valita mieleisensä. Joskus miulta kysyttiin, että miten saan pidettyä lapseni erossa Spidermaneistä ja McQueeneistä. Vastaus on, etten pidäkään. En edes yritä. Mielestäni nämä ovat lasten pukeutumisessa yhtä tärkeitä kuin esim. tietynlaisen laukun omistaminen aikuiselle. Omat lapseni vaan tietävät tarkkaan, että Spidermanit ja McQueenit kuuluvat kotiin/päiväkotiin - aivan kuten äitikään ei lähde kaupungille sydänkuosipöksyissään, eivät hekään haikaile Spidermanit rinnuksissa kylille ja toreille ;) Nämä ovat asioita, joita itse opin jo pienenä ja jotka koen tärkeänä opettaa omille lapsilleni.

Keskimmäiseni on varsin värikäs persoona. Hän rakastaa kirkkaita värejä - ne tekevät hänet iloiseksi, joten niitä hänellä myös saa olla. Sen lisäksi hän rakastaa pillihousuja. Hänestä löysät housut ovat epämukavat. Go figure. Värejä ja kapeita lahkeita siis. Niin ja kuoseja. Poikanen rakastaa retrohtavia printtejä ja näitä tykkään sitten yhdistää klassisempiin vaatekappaleisiin esim. eilen pojalla oli takin alla PO.P:n värikäs autopaita ja sen kanssa beige vaarinneuletakki. Hänellä on hyvin tarkka maku ja vaatteet ovat joko täysin "typeriä" tai aivan "supermageita". Nyt poitsu on onnessaan noista vaaleista superpehmeistä ja joustavista pillifarkuista, jotka kävelivät vastaan viime kirpparireissulla 3e hintaan :)



Kaupunkikiertelyn jälkeen on kiva viipyillä hetki omalla sisäpihalla leikkimässä. Ompun eilispäivän asuna oli Hunterin saappaat, Benettonin second hand farkut ja veljiltä perittynä Benettonin tikkitakki, Tommy Hilfigerin kaulahuivi ja PO.P:n myssy.
Omppupomppunen on sitten se meidän vauva. Häntä tulee puettua varsin sillisalaattimaisesti. Välillä hyvin klassisesti ja välillä hyvin räiskyviin vaatteisiin. Siis siihen, mistä äiti kulloinkin tykkää - itsehän olen täysin jakomielitautinen lastenvaatteiden suhteen ja tykkään niin klassisesta kuin retrostakin. Ja kaikesta siltä väliltä ;) Lappuhaalareille ja suloisille myssyille mulla on erityinen soft spot. Mielestäni niissä tuo pieni söpöliini on jotenkin entistäkin söpöisempi.

Ai oonks mä hei muru?

Tämän päivän asuna mulla: housut Zara, neule Savannah, nilkkurit Nly, huivi Mulberry, takki H&M, Ompulla: farkkuhaalarit Petit Bateau, kengät Enfant, huivi Pomp de Lux, tikkitakki Benetton ja pipo jonkun oma tekemä (ei siis itse tehty, vaan kirpparilta löydetty suloisuus)


Eilen kävin ostamassa syksyksi uuden huulipunan. Halusin viininpunaista, mutten missään nimessä siniseen/lilaan vivahtavaa. Inglotista löytyi täydellinen sävy, joka oli sopivasti syvää tummaa viiniä, mutta kuitenkin sellainen lämmin, hieman ruskeaan vivahtava. Jes!

Mussu ja sen ylipitkä otsis, äiti ja sen ylipitkä juurikasvu. Jepjep.



Se, että minä pyrin vähentämään ja järkevöittämään omaa kulutustani ja välttämään uuden ostamista ei siis missään nimessä ole vähentänyt intoani lasten pukemiseen. Oikeastaan päinvastoin; se on ehkä haastanut vielä lisää ja tehnyt heidän tyyleistään entistäkin persoonallisempia. Toki edessä on varmasti haasteita nyt esikoisen aloitettua koulun ja selvästi tulleen tietoisemmaksi siitä, mikä on cool ja mikä ei siinä viitekehyksessä, jonka koulu ja kaverit muodostavat. Toisaalta taas luotan ja uskon, että suurin osa arvoista tulee kuitenkin kotoa ja että hän luo itselleen oman, vahvan tyylin, jonka ei tarvitse olla valokuvakopio kavereiden tyylistä. 

Carhartin pipon mä kuitenkin lupasin sille ostaa ;)

Nopu oli tänään puettuna PO.P:n pillihousuihin, Benettonin tikkitakkiin, H&M:n huiviin, PO.P:n lätsään ja Bisgaardin kenkiin. Tässä kuvassa huivi vähän repsottaa, mutta all in all tämä oli yksi mun lemppariluukeista pitkään aikaan ja poika sai niin paljon kehuja vastaantulevilta (naisilta), että oli lopulta aivan hämillään "tyhmistä tytöistä, yök!" :D


Parasta mielestäni on kuitenkin se, että niin paljon kuin nämä citybeibet tykkäävätkin siitä, että vedetään ne kivat kuteet päälle ja lähdetään vähän pörräämään keskustaan, niin vieläkin mieluummin ne vetävät lenkkarit jalkaan ja juosta viipottavat pihalle leikkimään - tai metsäpoluille juoksemaan. Minulle tärkeä osa tyyliä ja persoonallisuutta on se, että sitä ei ota liian vakavasti. Ja että välillä voi relata.

Balanssi kaikessa ja molempi parempi, eikös?



Noniin, tämä oli vaihteeksi tällaista ajatusten oksentamista ja jos jossain punainen lanka oli, niin neuloin sen jo sinisen, keltaisen ja vihreän joukkoon :D Että semmoista täällä tänään... Huomenna ehkä jo vähän ajatuksia kasassa ;) 

Rentouttavaa lauantai-iltaa! Minä hipsin nyt takkatulen ääreen ja korkkaan yhden Happy Joen... 


perjantai 27. syyskuuta 2013

A FABULOUS FAST

Olen tässä viime aikoina popsinut erästä pikaruokaa oikein olan takaa ja niin koukuttunut, että ajattelin ihan teillekin asti sen jakaa. Kaiken lisäksi tämä pikaruoka on ihan superterveellinen (tosin itse lisäsin siihen viime kerralla fetaa ja täytyy sanoa, että epäterveellisyydestään huolimatta se oli kyllä ihan piste i:n päälle).

Pääraaka-aineet ovat tässä:

(Aiai, syksy tulee ja kuvat alkavat näin illalla otettaessa olla epätarkkoja)


 Kvinoa, avokado ja kidneypavuthan nauttivat suoranaista superfoodin asemaa. Kidneypavut esimerkiksi ovat mustikan jälkeen yksi suurimmista antioksidanttien lähteistä sen lisäksi ne mm. alentavat kolesterolia ja sisältävät suuren määrän kuitua. Kvinoa taas on varsinainen Andien ihme. Se on proteiinirikas, mutta vähäkalorinen ja sisältää mm. riboflaviineja. (P.S. Kvinoa on myös gluteenitonta).

Noniin. Yritän siis sanoa, että tämä todellakin on pikaruoka, joka on herkullista, mutta myös terveellistä (ainakin oman mittapuuni mukaan). Ja olen siis aika innoissani. Minusta on aina mahtavaa keksiä joku nopea herkku, josta voi nauttia pitkän työpäivän jälkeen ilman, että potee huonoa oloa hetkeä myöhemmin.

Eli siis nopea ja simppeli ohje nopealle herkulle: kvinoa huuhdellaan ja keitetään, pavut huuhdellaan, tomaatti ja avokado pilkotaan (sekä feta jos sitä joukkoon haluaa laittaa - terveellisyyshengessä fetajuuston voisi toki korvata tofulla, mutta itse olen vain äärimmäisen perso tuolle happamalle herkulle). Keittämisen jälkeen kvinoa huuhdellaan kylmässä vedessä ja ainekset heitellään sekaisin kulhoon. Päälle lorautetaan oliiviöljyä, puristetaan 1/2 limen mehu ja rouhitaan mustapippuria.



 Siis nam! Ihan oikeesti!


Itse söin salaatin kreikkalaisen jogurtin kanssa ja nannaa oli. Ja vei nälänkin sekä piti sen poissa.



Herkullista perjantai-iltaa!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

THE UNEXPECTED

Minulle monet parhaimmista sisustuslöydöistä ovat niitä, jotka tekee yllättäen ja odottamatta. Silloin, kun ei edes etsi mitään sellaista. Ja sitten se sellainen onkin ihan täydellinen.

Viimeisin sisustuslöytöni oli juuri sellainen. Olin alunperin Hong Kongissa etsimässä puuvahaa uusimpaan projektiini. Noh, puuvaha jäi löytämättä, mutta sen sijaan mukaan tarttui sisustustaulu, jossa oli niin osuva teksti, että se oli pakko napata mukaan. Viime vuosina olemme joutuneet käymään aika monessa aallonpohjassa ja kohdanneet menetyksiä, joista etukäteen en kuvitellut selviäväni. Ja kuitenkin selvittiin, samalla rakastettiin ja iloittiin sekä opittiin elämään vielä enemmän hetkessä ja arvostamaan elämässä niitä asioita, joilla todella merkitystä on, entistäkin enemmän. Niistä onkin tullut kerättyä kollaasia tuohon seinälle ;)


Piikkimaljakko, kuten lapset sanovat, on sekin samanlainen sattuma. Sinooperista oli tarkoitus hankkia askartelutarvikkeita, kun mukaan tarttuikin tuo harvinaisen persoonallinen yksilö. Kynttilänjalat, lasipullo ja pinnatuoli ovat kirpputorilöytöjä. Funkissenkki huuto.net aarre vuosien takaa. Kaikki nekin yllättävästi eteen tulleita täydellisyyksiä. 

Palaset ovat siis loksahdelleet paikoilleen vähitellen. Uuden kotimme sisustuksessa olen halunnut ottaa huomioon vanhan talon hengen enkä ole siis halunnut ostaa juuri mitään uutta, saatika uusvanhaa, joten sisustuksen rakentaminen on ollut senkin puolesta melkoisen hidasta... Vanhan tavaran liikkeet, kirpputorit ja roskalavat ovat olleet ylimpiä ystäviämme ;)


Huomenna otamme taas aimoharppauksen eteenpäin, kun ostamani vanha keittiönpöytä ja lumikenkärottinkituoli toimitetaan perille. Kontin kotiinkuljetus on sitten loistopalvelu ;) Olen jo pidemmän aikaa keräillyt erilaisia tuoleja, joista olisi sitten tarkoitus kerätä mukava mix olohuoneen ruokapöydän ympärille. Kuvia lienee odotettavissa jo ensi viikolla, kunhan saan hihat (tai maalisudin ;) viikonloppuna heilumaan!



Kuvakollaasikin täydentyy vähitellen. Seuraavaksi pitäisi teettää muutama lemppari taannoisesta perhekuvauksesta... Niin ja toi Children-kirja. Se on ollut osa sisustustamme v. 2006, kun sain sen osana jenkkiäitini lähettämää vauvalahjaa - sisällä toinen toistaan kauniimpia kuvia eri kulttuuritaustaisista lapsista. Aivan ihana ja niin rakas! 

Mitenkäs te, oletteko yhtä epätoivoisen hitaita sisustajia kuin allekirjoittanut?

tiistai 24. syyskuuta 2013

PUIKOILLA

Sään kylmetessä neulomukset löytävät tiensä takaisin syliin. Villasukkia minun ei tarvitse neuloa - isotäti on varsin hyvin toimiva tehdas, jopa ajoittaiseen ylituotantoon asti ;) Saan siis keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan, joista suosikkejani ovat pipot ja neuletakit. Tänä syksynä olen erityisen innostunut kahdella langalla neulomisesta hauskan meleeratun luukin aikaansaamiseksi. 

Nyt puikoilla on paksu ja pehmoinen neuletakki Ompulle. Lankoina on Dropsin alpakkaa ja Sirdarin Snuggly Baby Bamboota. Takkiin on tulossa isot mustat napit ja ehkä vielä mustat etutaskut.


Seuraavaksi ajattelin tehdä itselleni muhkean kaulahuivin samaan tyyliin kahdella eri värillä. Mustaa ja harmaata vai beigeä ja mustaa? Hmmm....

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

NOW AND THEN: SYYSKUU

Olenko ainoa, joka huomaa katselevansa tiettyyn vuodenaikaan valokuvia samalta ajalta vuosi tai vuosia taaksepäin? Itse teen tätä jatkuvasti. Mielestäni siinä on jotain ihastuttavan nostalgista ja valokuvat ovat aina kiehtoneet minua. Jo pikkutyttönä pyysin aina pappaani ottamaan esiin vanhan lakatun puulaatikon, jossa säilytettiin kaikkein vanhimpia kuvia - osasin henkilöt ja tarinat ulkoa, mutta aina se oli yhtä lämmittävää ja kiehtovaa käydä laatikko kuva kuvalta, tarina tarinalta uudestaan läpi. Nykyisin minusta on hauskaa verrata, miten lapset ovat muuttuneet (oma vanheneminen ei ole niinkään lystiä ;) ja muistella hetkeä, jolloin kuvat on otettu. Kuvista muistuu ainakin itselleni mieleen kyseinen hetki kokonaisuudessaan: sen esiin nostamat tunteet ja merkitykset ihan eri tavalla kuin jos muuten yrittäisi muistella. Vaikka kuvaan piirtyy rajattu tilanne, nostavat ne muistin sopukoista esiin sen sensuroimattoman tarinan.

Usein minulle ne tärkeimmät ja mieleenpainuvimmat kuvat ovat niistä omista rakkaimmista. Välillä taas vain kaunis kuva, joka muistuttaa kauniista hetkestä heidän kanssaan.



Tämän syyskuun lempikuvani on epäilemättä tämä otos syksyn lehdistä. Olimme ylittämässä puusiltaa metsäpolulla, joka vei suolle ja mielestäni paikassa vallitseva valo oli häkellyttävän kaunis. Kävin pitkin pituuttani polulle ottamaan kuvaa sillan pinnassa makaavista syksyn lehdistä ja olin jälleen kerran mykistynyt siitä, miten kauniita hetkiä luonto voi tarjota.



Vuoden takainen kuva taas on silloisen asuinpaikkamme lähimetsästä. Keskimmäisemme on tässä kuvassa jotenkin äärettömän hellyyttävä: pieni miss match -puettu poikanen keskellä metsäpolkua, puristaen sylissään retkelle mukaansa raahaamiaan enonsa vanhoja action-ukkeleita. Pojasta huokuu myös liikuttavaa reippautta: kohtalaisen tuore isoveli ei enää kulje kädessä kiinni tai perässä, vaan reippaasti polkua edellä, mutta kääntyy kuitenkin varmistamaan, että isi ja äiti varmasti seuraavat turvallisen välimatkan päässä - toisin kuin isoveljensä, joka paahtaa eteenpäin etsien keppejä ja kiivettäviä puita ;) Kuvan nähdessäni muistan elävästi sen ylpeyden ja onnen tunteen, jota koin kun katselin edellä meneviä lapsia, vierellä mies ja pienin poika: nää on mun eikä parempia olisi voitu antaa.

On kiehtovaa ajatella, mitkä kuvat ovat niitä, jotka omat lapseni jakavat jälkipolville. Mikä kuva on heille se, jossa pieni poika hiihtää liian pitkillä sauvoilla, huopatossut jalassa ja musta, pitkä palttoo päällä - kuva, jota itse jaksoin papastani aina katsella ja jota edelleen säilön yhtenä rakkaimmista muistoista.

Kaunista tulevaa viikkoa!

lauantai 21. syyskuuta 2013

PÄIVÄPATIKASSA EVOLLA

Siskoni tuli viikonlopuksi kylään, joten viimein saimme toteutettua Evon retken, jota esikoinen oli odottanut koko kesän. Jätimme nyt kyllä yöpymättä - säätiedotus oli sen verran epävakainen. Keskimmäinen, jolla lottovoitto osui nappiin niin korvatulehduksen kuin angiinankin osalta jäi kotiin, mutta nautti isoäidin hemmottelusta (josta voidaan jakaa monia mielipiteitä, että oliko sillä vaikutusta paranemiseen positiivisessa vai negatiivisessa mielessä ;)

Matkalla auton tuulilasia piiskannut sade sai jo vähän huolestumaan, mutta perillä vallitsi aikalailla täydellinen syyskeli. Taivas puoliksi plvessä ja aina välillä aurinkokin kurkisteli matkamme edistymistä. Näillä lyhyillä päivreissuilla yksi parhaista asioista ovat aina eväät: taivasalla nuotion äärellä syöty ruoka maistuu niin paljon paremmalle!



Omppu sai Pyhältä matkamuistoksi oman buffin.


Tätsy ystäväin <3


Kasvischili

Retkellä kokkaamiseen on yksi sääntö: kaikki valmistellaan kotona mahdollisimman pitkälle eli leikataan, silputaan, annostellaan jne. 

1 kesäkurpitsa
1 iso porkkana
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 chilin sisusta

(nämä kaikki kuutioidaan ja hienonnetaan kotona ja pakataan rasiaan)

2prk tomaattimurskaa
3dl vettä
1prk GoGreen mustia papuja
loraus oliiviöljyä
kuivattua korianteria ja basilikaa
mustapippuria
suolaa

Vihannekset kipataan trangiaan kattilan pohjalle ja kuullotetaan oliiviöljyssä. Lisätään vesi joukkoon ja annetaan hautua kannen alla hetki. Lisätään tomaattimurska, pavut ja mausteet. Annetaan hautua hetki ja syödään tuoreen leivän kanssa.


Tikkupullat

4dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1tl vaniljasokeria
1tl kardemummaa
0,5tl suolaa
1tl kuivahiivaa
1,5dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon 42 asteinen maito. Vaivaa taikinaa hetki ja irroittele pyöryköitä, joista leivot "matoja". Nämä pakataan kerroksittain rasiaan ja väliin leivinpaperia. Sitten vain paistetaan notskilla kauniin kullanruskeiksi ja syödään hillon kanssa tai ihan sellaisenaan.


Nam, makkaraa! Perheen miehille maistuu leirinuotiolla aito makkara ;)

Syksyn tuore sudenpentu näyttää, miten nuotio sytytetään.


The Force. Tai näkymättömässä hämähäkinseitissä keskellä ilmaa roikkunut syksyn lehti.



Toisilla riittää energiaa toisia enemmän...

Koiruuskin oli mukana.


Kesä ja syksy.



Saimme jo vähän esimakua syksyn väriloistosta.



Rentouttavaa sunnuntaita!

Suositut tekstit